tiistai 5. heinäkuuta 2011

Luku 2.1. Call Me

(2. luvun teemabiisi Blondie: Call Me)

-No niin tytöt, kaikki on hyvin..., isoisä lohdutti hieman kömpelösti aikuisia lapsenlapsiaan.
-Miten kukaan voi tehdä mitään tällaista? Moona kysyi ja hieraisi silmiään.
Ennestäänkin jo levinneet ripsivärit valloittivat lisää ihon pinta-alaa. Moonalla oli kauniit, isot ja siniset silmät. Siitä huolimatta levinnyt silmämeikki ei ollut hänen edukseen.
-Oletko soittanut Casimirille? Kira kysyi.
-En... Sormus! Moona muisti ja kompasteli huoneeseensa.
Casimir Smirnov oli Moonan kihlattu. Teini-iästä saakka toisensa tuntenut nuoripari oli vihdoin tulevana juhannuksena astumassa avioliiton seesteiseen satamaan. Casimir, jolla ei ollut pikkurahasta puutetta, oli kihlannut rakastettunsa suurella ja erittäin arvokkaalla sormuksella. Moona oli varma, että asuntoon murtautuneet olivat nimenomaan sormuksen perässä. Sormus oli ainutlaatuinen harvinaisuus, eikä Moona edes halunnut tietää sen arvoa.
-Täällä se kuitenkin on...
-Murtautujilla on sentään tyylitajua, Kira mutisi.
Moona irvisti. Sormus oli mauton, mutta eihän hän sitä voinut ääneen sanoa. Hän ei uskaltanut juurikaan pitää sitä mukanaan, koska pelkäsi hukkaavansa ainutlaatuisuuden. Vakuutuskorvauksista ei paljoa iloa olisi.
-Soita Casimirille, ukki kehoitti. -Hän on varmaan muutenkin jo huolissaan sinusta...
Tuskin, Moona ajatteli mutta lupasi soittaa. Casimir oli juuri Berliinissä neuvottelemassa hänen ja isänsä yhtiön asioista, joista Moona ei tiennyt (eikä häntä kiinnostanut) sen tarkemmin. Jotenkin se liittyi asuntoihin, rakentamiseen, hotelleihin ja muuhun sellaiseen.

Moona vetäytyi myllättyyn huoneeseensa. Itse asiassa hän kaipasi nyt eniten omaa rauhaa, jotta voisi edes jollakin tapaa sisäistää tapahtuneen. Hän ei hakemallakaan löytänyt mitään järkevää syytä. Eihän asunnosta oltu viety mitään!
-Casimir?
-Moona? Joko olet Suomessa? Menikö matka hyvin?
-Matka sujui hyvin, mutta...
-En kuule. Tämä pätkii jonkun verran. Menikö matka hyvin?
Moona puri huultaan turhautumisesta ja hän olisi taas halunnut itkeä. Ryhtyä nyt selittämään asiaa Casimirille, joka ei kuullut ja jolla oli taustahälinästä päätellen muuta tekemistä.
-Matka sujui ihan hyvin. Kotiintulo...
-Kuule, soitan sinulle huomenna. Täällä ei linja nyt pelaa. Rakastan sinua!
Puhelu katkesi.
Moona huokaisi ja vilkaisi sänkyynsä. Lakanoilla oli runsaasti spermaa. Moona ryntäsi vessaan.

Ei kommentteja: