tiistai 12. heinäkuuta 2011

Luku 3.2.


-Aika raju aloitus Stravinskeilta vai mitä? Thor sanoi veljelleen.
-Todella. Ei olisi uskonut hänen lähtevän tälle tielle näin pian, Tyr murahti ja laski pienen vihkosen keittiön pöydälle.
-Mitä sinä oikein raapustelit? Thor kysyi ja nappasi vihkon veljeltään.
Hän naurahti hieman turhan kovaäänisesti. Vihkoon oli piirretty kaksi tikku-ukkoa, joilla oli hameet. Ja molempiin tikku-ukkoihin johti viivoja sanoista jotka kuvailivat naisten ruumiinosia.
-Aika rajua, Thor hekotteli tällä kertaa hieman hiljempaa.
-Pakko kait jomman kumman meistä on edes vaikutettava ammattilaisilta, sinä kun et tunnu saavan mitään muuta aikaiseksi kuin naisten tuijottamista.
-Hah, minä en tuijottele naisia, naiset tujottelevat minua! Thor hymähti ja huomasi pian jotain mielenkiintoista.
-Jotenkin minusta tuntuu, että tämän ei kuuluisi olla tässä, Thor sanoi ja osoitti yhtä keittiön tasoista.
Tasolla oli valokuva Moonasta ja Kirasta yhdessä, kuvan eteen oli isketty suuri ja terävä keittiöveitsi.
-Joku yrittää selkeästi viestittää meille jotain, Tyr katsoi viestä lähempää.
-Tämä Stravinski tyyppi vaikuttaa hirmuisen mukavalta ihmiseltä, Thor sanoi ja alkoi katsella keittiön kaappeihin.
-Mitään ei ole ilmeisesti viety. Mutta joka paikka on sotkettu, jopa kylpyhuoneessa on käyty ja naisten kaikki hygieniatuotteetkin on tuhottu, Thor jatkoi ja alkoi naputtaa sormillaan pöytätasoa.
-Mitä luulet että Stravinski tahtoo sanoa näillä ihastuttavilla pienillä yksityiskohdilla? Tyr mietti lähinnä enemmänkin ääneen itselleen kuin veljelleen.
-No ainakin sitä, että kyseessä on helvetin sairas tyyppi. Tuon toisen eukon makuuhuoneessa on spermaa lakanoissa, Thor sanoi ja kurkisti oven kulmasta, ettei kukaan kuunnellut heidän keskustelua.
-Oletko varma, ettei kyseessä ole vain normaalit seksileikit? Tyr murahti ja katseli edelleen pöydässä kiinni olevaa veistä.
-En usko, että Artturin tytöistä kumpikaan harrastaa ihan sellaisia leikkejä. Peitto on nimittäin selkeästi sotkettu ihan äskettäin, ja kovin näkyvästi. Eli kyse ei todellakaan ole mistään vahinkolaukauksista, Thor selitti veljelleen.
-Kuvottavaa, Thyr sanoi ja jätti veitsen hetkeksi rauhaan.
-Niinpä, mutta nyt soitetaan pojat paikalle ottamaan kuvia ja tutkimaan koko paikka läpikotaisin, Thor muistutti ja lähti kohti olohuonetta.
Olohuoneessa tytöt istuivat edelleen sohvalla isoisänsä kanssa.

Moona ja Kira katselivat miehiä samalla kun he harppoivat takaisin olohuoneeseen keittiöstä.
-Joo aika selvä homma tässä on. Nyt on sitten niin että koko asunto on rikospaikka, ja mitään ei saa viedä pois, eikä mihinkään saa koskea, Thor ilmoitti.
-Miten niin mitään ei saa viedä pois tai koskea? Tuleeko tänne joku muukin vielä kaivelemaan meidän tavaroitamme? Kira huudahti ja nousi seisomaan.
-Pikku-neiti rauhoittuu nyt, Tyr hymähti. -Tärkeintä on saada kaikki tarvittavat todisteet talteen, jotta saamme selville kuka tämän on tehnyt.
-No joku sairas hullu tietysti! Kira kivahti.
-Aivan, Thor sanoi ja viittasi Artturille, jotta mies seuraisi häntä.
-Hetkinen! Moona sai suunsa vihdoin auki. -Meillä on oikeus kuulla mitä täällä oikein tapahtuu, tämä on meidän asuntomme kuitenkin.
-Moona-kiltti, Artturi aloitti. -Tämä on asia, josta en mielelläni keskustelisi kanssasi nyt. Sopiiko, että minä hoidan tämän?
-Ei sovi, Kira puuttui keskusteluun.
Pelon tilalle oli tullut nyt ärtymys. ”Pikkuneidittely” oli viimeinen silaus ja Kira tunsi olevansa valmis vaikka väkivaltaan.
Tyr ja Thor pysyttelivät taka-alalla. He eivät ottaisi kantaa Kivikosken toimiin. Ilmeisestikään naisilla ei ollut aavistustakaan mistä oli kyse. Thor ajatteli, että aikuisilla naisilla oli toki oikeus tietää asioiden taustoista enemmän. Toisaalta heidän olisi helpompi jatkaa toimia, jos he eivät olisi ihan koko totuudesta perillä. Ehkä Stravinski oli pyrkinytkin juuri tähän ja kertominen olisi juuri sitä, mitä mafioso halusikin?
-Palaan asian myöhemmin, Artturi jyrähti ja katsoi tiukasti lapsenlapsiaan.

Ei kommentteja: