Miehet sävähtivät oven paukahtaessa kiinni.
-Pahoittelen, Artturi sanoi hiukan nolona. -He ovat...
Thor heilautti torjuvasti kättään.
-Reaktio on ihan luonnollinen. He ovat varmasti vielä järkyttyneitä tapahtuneesta ja silloin ihmiset vain käyttäytyvät epätavallisesti.
-Olemme nähneet pahempaakin, Tyr nyökytteli.
-Soitin aamulla Kaleville... Virkkuselle, Artturi jatkoi. -Hän lupasi keskustella vielä kanssanne, mutta alustavasti oli puhetta siitä, että te jatkaisitte tämän asian parissa. Venäjän mafia on teidän erikoisosaamisen aluettanne ja arvostan sitä todella. Jos tutkinta antaa ymmärtää, että tämä on vain jonkun muun höyrähtäneen sekopään päähänpisto, niin palaatte aiempaan toimeksiantoonne ja juttu siirtyy normipoliisin tutkintaan.
Björkin veljekset nyökkäsivät. Näin he olivat arvelleet tilanteen etenevänkin. Tyr ja Thor olivat todellakin erikoistuneet venäläiseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen. He olivat pelottavan tehokas kaksikko ja vaikeuttaneet huomattavasti itänaapurista tulleen rikollisuuden toimintaa. He kuuluivat Keskusrikospoliisin salaiseen Otso-ryhmään, jonka tarkoin valikoidut jäsenet soluttautuivat, tutkivat terrorismia ja laajamittaista järjestäytynyttä rikollisuutta Suomessa, sekä toimivat myös vakoilutehtävissä. Otso-ryhmän toiminta oli peitellympää kuin mediassa julkisuuttakin saaneen Karhuryhmän, mutta sen toimintakaan ei aina kestänyt päivänvaloa.
Edes Artturi Kivikoski ei tiennyt Otso-ryhmän olemassaolosta, vaikka olikin heidän kanssaan parasta aikaa tekemisissä. Hän uskoi, että osin ystävyydestäkin Kalevi Virkkunen otti murtoasian näin vakavasti. Björkin veljekset arvelivat tuntevansa ylimmän esimiehensä aivoitukset paremmin. Kira Talvitie ja Moona Kivikoski olivat erinomaisia syöttejä, jos murto todellakin oli Stravinskien tekosia. Kivikosken perheellä oli pitkä ja synkkä historia Stravinskien kanssa, ja lisää saattoi olla luvassa.
-Teemme niin, että Thor jää tänne, Tyr päätti ja vilkaisi kelloaan. -Minulla on... henkilökohtainen meno, jota en voi siirtää enää.
Thor vilkaisi Tyriin ja nyökkäsi.
-Välitä pahoitteluni Janikalle, hän mutisi.
-Illan tullen vaihdamme vuoroa. Minä pysyn tyt... naisten... neitien seurassa ja vapautan Thorin. Teemme 12 tunnin vuoroja, Tyr jatkoi.
-Virkkunen järjestää tätä asiaa varten varmasti vielä kaksi muuta miestä, Thor sanoi hiukan toiveikkaasti. Hän ei pitänyt turvamiestehtävistä, sillä hän inhosi jonkun perässä roikkumista. Olkoonkin, että hän oli kiinnittänyt huomiota siihen, että toisella tytöistä oli silmiä hivelevä takamus, jota vahtisi mielellään.
-Hienoa, Artturi sanoi ja puristi vielä kiitokseksi molempien miesten kättä. -Olkaa täällä kuin kotonanne. Pyritään luomaan sellainen tunnelma, että tytötkin sopeutuisivat tähän mahdollisimman hyvin. Ikään kuin olisitte meillä vierailemassa, ettekä työtehtävissä.
-Pyrimme siihen, Thor lupasi ja yritti hillitä virnistystään.
-Minun täytyy valitettavasti jo juosta, Tyr pahoitteli. -Mutta tapaamme vielä illalla.
Sen sanottuaan Tyr suoriutui ulos kulmat kurtussa.
Kira suki kiukkuisin ottein pitkiä mustaksi värjättyjä hiuksiaan. Hän oli ärtynyt todenteolla ja kosketti poskeaan vielä kerran. Hän syytti sekavaa mielentilaansa eilisen järkyttävästä kotiinpaluusta ja sitä seuranneista huonoista yöunista.Hän kieputti tukkansa löysäksi nutturaksi päälaelleen ja napautti sen hauenhampailla kiinni. Huolettoman seksikästä, Kira ajatteli ja virnisti peilikuvalleen. Mustat farkut, harmaa tyköistuva paitapusero ja napakka jakku tekivät kokonaisuudesta asiallisen.
-On se mukavaa, että sinäkin osallistut toisten hääriemuun pukeutumalla noin värikkäästi, Moona tuhahti.
-Tätä kutsutaan tyylitajuksi, Kira selitti. -Pinkit possut sopivat lasten kuvakirjoihin, ei raakaan ja kovaan bisnesmaailmaan.
Moona röhkäisi ja naiset purskahtivat nauruun.
-Koita sitten käyttäytyä, Kira sanoi saatuaan hirnumisensa aisoihin. -Tästä on tulossa hyvällä lykyllä muhkea potti, jos se eukko aikoo todella antaa meidän käsiimme kaiken.
-Minä lupaan vain nyökytellä hiljaa vieressäsi, Moona lupasi ja räpytteli viattomasti sinisiä silmiään.
-Osaatko sinä todella nyökytellä hiljaa?
Tytöt pyörähtivät ympäri ja katsoivat kiukkuisesti Thoria, joka nojaili kädet puuskassa Kiran huoneen ovenpieleen. Asento vain korosti miehen käsivarsia.
-Mitä sinä täällä teet? Kira kysyi ja kohotti kulmiaan.
-Herra Kivikosken toiveen... Vai pitäisikö sanoa, että määräyksen mukaan, minulla on kunnia viettää tämä päivä teidän ihastuttavassa seurassanne.
Thor myönsi itselleen, että seura tosiaan oli varsin ihastuttava ja mukavaa vaihtelua vastaaviin tehtäviin, jossa lähinnä näki möhömahaisia bisnesmiehiä. Moonalla oli siniset farkut, jotka korostivat turhankin hyvin hänen takamustaan, sekä pinkki paitapusero, josta Thor olisi mielellään avannut vielä yhden napin.
-Mahtavaa, Moona mutisi. -Ukki taisi tehdä juuri sen, mitä pelkäsinkin.
-Et sinä voi tulla mukaan asiakastapaamiseeni! Kira älähti. -Millä minä sen selitän? Moona nyt vielä menee, koska hän on yrityksemme toinen osakas, mutta...
-Luotan kekseliäisyytesi, Thor lupasi.
Kira huokaisi ja muljautti silmiään.
-Minkä alan yritys teillä on? Thor uteli. -Meidän täytyy hiukan muutenkin rupatella tapaamistanne ihmisistä ja muista käytännön asioista...
-Juhla-alan yritys. Järjestämme pääasiassa häitä, mutta jonkin verran myös syntymäpäiviä, yritysten juhlia sun muuta sellaista, Moona selvitti asiallisesti.
-Siksikö olitte häämessuillakin?
-Osin siksi, Kira vahvisti. -Ja tietysti siksikin, että Moona...
-Mihin aikaan se tapaaminen oli? Eikö meillä ole jo kiire? Moona keskeytti ja punastui.
Kira vilkaisi serkkuaan hämmentyneenä ja sitten kelloaan.
-On kiire!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti