-Mitäs tuo oli olevinaan? Kira kysyi ihmeissään Moonalta, joka käveli ripeästi autoa kohti niin, että Thor joutui harppomaan saadakseen naiset kiinni.
-Mikä oli mitä? Moona tuhahti samalla kun avasi auton oven ja asettautui etupenkille.
Vain Kiralla oli ajokortti. Moona ei ollut koskaan ollut tarpeeksi kiinnostunut ajamisesta, yleensä hän kulkikin joko taksilla tai käytti isoisän autoa ja autonkuljettajaa. Eläkkeelle jäätyään isoisä ei pahemmin käynyt missään, joten sekä autot, että autonkuljettaja seisoivat lähinnä parkissa odottamassa, että jotain tapahtuisi.
-Keskeytit minut juuri kun olin sanomassa että sinä olet...
Kira ei kuitenkaan saanut lausettaan loppuun kun Moona paukautti auton oven kiinni ja alkoi tuijottaa vihaisena eteenpäin. Kira katsoi Thoria, joka kohotti vain olkapäitään ja kapusi takapenkille. Kira pudisteli päätään ja meni ajajan paikalle.
-Ollaan sitä nyt niin tärkeileviä..., nainen huomautti ja käynnisti auton.
Kira kaarsi pihalta hitaasti ajotielle ja upouuden oloinen viininpunainen Alfa Romeo välkkyi auringon valossa. Kira oli aina ollut kiinnostuneempi autoista kuin Moona, joka tyytyi mielellään siihen, että joku toinen ajoi hänen puolestaan. Miksi ajaa itse, jos joku voi tehdä sen puolestasi, Moonalla oli tapana sanoa. Sekä isoisä, että Kira pitivät naista hemmoteltuna, mutta isoisä ei koskaan raaskinut pakottaa Moonaa autonrattiin, eikä Helsingin keskustassa usein omaa autoa olisi tarvinnutkaan.
Thor murjotti auton takapenkillä. Häntä ei ainoastaan ärsyttänyt, ettei ollut päässyt veljensä mukana tärkeään tapaamiseen, vaan myös se, että hänet oli automaattisesti työnnetty takapenkille. Kaiken järjen mukaan hänen pitäisi olla ratissa. Koko automatkan aikana kukaan ei sanonut sanaakaan. Moona tuijotti eteensä vihaisena, Kira mietti miksi ihmeessä Moona murjotti ja Thor torkkui suu auki kuorsaten. Ei kestänyt kauaa kun auto kiiti Kalastajatorpan pihalle. Thor heräsi takapenkillä ja nousi istumaan. Häntä hävetti. Hän oli nukahtanut. Millainen henkivartija oikeasti nukahtaa auton takapenkille kuin pieni lapsi. Mies astui ulos autosta ja hieraisi pari kertaa silmiään. Ei voi olla totta, he olivat Kalastajantorpalla, mitä hittoa he siellä tekivät? Mies katseli hieman varuillaan ympärilleen ja vaikutti säikähtäneeltä.
-Näytät ihan kanilta, joka on joutunut ketunkoloon tai jotain muuta naurettavaa, Kira huomautti Thorille samalla kun kolmikko käveli suurien pylväiden läpi sisälle rakennukseen. Heti ensimmäisenä avautui eteen suuri halli, joka kiilteli puhtauttaan.
-Paikka, jossa minä en omia häitäni viettäisi, Moona puuskahti Kiran takana.
-Vanajanlinna ei nyt hirveästi poikkea tästä paikasta, Kira sanoi ja heilautti samalla kättään pariskunnalle, joka käveli heitä kohti.
Kira oli tavannut morsiamen jo muutamia kertoja. Nainen ei ollut kovin kummoinen morsian, hankala ja todella vaativa. Tosin se teki Kiran työstä juuri mahtavaa, että hän onnistui kaikista vaativimmankin morsiamen mielestä järjestää häät, jotka olivat ikimuistoiset ja täydelliset. Morsian oli ollut varsin ärsyttävä, eikä missään vaiheessa miettinyt mitä sulhanen olisi asioista sanonut. Ensimmäiset hääpaikatkin he olivat käyneet kolmisin morsiamen ja kaason kanssa. Kirasta tuntui, että kaasokin oli enemmän mukana häiden järjestämisessä kuin sulhanen. Mutta tällä kertaa sulhanen oli myös mukana. Kira oli jo mielessään kuvaillut noin keski-ikäisen puoliksi kaljun bisnessmiehen, joka teki mitä vain nuoren ja kauniin morsiamen vuoksi. Kun pariskunta kääntyi ja lähti kävelemään Kiraa kohti kaaso vanavedessään, hänen suunsa loksahti auki. Kira kuuli Moonan haukkovan henkeään vierellään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti