-Hetkinen! Kira huudahti. -Moona ei voi mennä vielä kotiin, siellä on paikat sikinsokin, enkä tiedä onko poliisi vielä tutkinut koko paikan läpikotaisin.
-En minä Moonaa olekaan siihen rotanloukkuun viemässä, vaan omakotitaloomme, jonka ostin viikko sitten, vain meitä varten, Casimir hymyili.
-Kulta, emmekö me sopineet, että vasta häiden jälkeen, Moona sanoi hennolla äänellä.
Casimir oli selkeästi kiihtynyt, eikä hän halunnut suututtaa miestä turhaan.
-No tämä on aikalailla erikoinen tilanne, joten olen sitä mieltä, että et voi jäädä tänne isoisäsi vahdittavaksi. Tarvitset turvallisen paikan, Carsimir ilmoitti.
-Eiköhän Moona ole täälläkin ihan turvassa, Thorin oli pakko huomauttaa.
Casimir jäi tuijottamaan miestä pitkäksi aikaa kunnes hymyili hieman ivallisesti.
-Ja kukas täällä pitää Moonasta huolen? Sinä vai? Eiköhän tuossa ole tarpeeksi vahtimista, Casimir miltei sylkäisi ja osoitti Kiraa.
-Ensinnäkin Kira ei ole mikään tuo, vaan serkkuni. Ja toisekseen..., Moona aloitti mutta hänen lauseensa keskeytyi Artturin tuloon.
-Täällähän ovatkin melkein kaikki koolla, Artturi hymyili kaikille ja antoi karhunhalauksen Casimirille. -Mukavaa nähdä sinuakin, menikö työmatkasi hyvin?
-Paremmin kuin odotin, Casimir hymyili takaisin. -Keskustelimme juuri siitä, mikä olisi paras tapa hoitaa tämä ikävä pieni tapahtuma.
-Aivan. Olenkin huolehtinut jo kaikesta, Artturi huomautti ja viittoi kaikki mukanaan olohuoneen suurille mustille sohville istumaan.
Artturi Kivikoski ei ollut tyhmä mies. Hän ei voinut olla kuulematta aiempaa sananvaihtoa ja ymmärsi mitä Kira ajoi takaa. Casimir ei hyväksyisi Moonan lähellä vierasta miestä, edes turvamiehen roolissa. Artturi tiesi, että Casimir oli luonteeltaan astetta kiivaampi kaveri. Moona ei ollut kysynyt hänen mielipidettään puolison valinnassa, mutta eipä se Artturin tehtävä olisi ollutkaan. Joskus Kivikoski toivoi, että Moona olisi valinnut toisin.
Casimir istahti sohvalle ja veti Moonan miltei syliinsä kietoen hyvin lihaksikkaat käsivartensa Moonan ympärille. Mies vilkaisi Thoria häijysti.
Kira lysähti toiselle sohvalle ja heitti rennosti jalkansa Thorin syliin. Vaalea mies irvisti.
-Jalkasi haisevat.
-Älä ruikuta. Onneksesi sen pyydä sinua hieromaan niitä, Kira virnisti.
Kerli istui Kiran ja Thorin lähellä olevaan nojatuoliin ja ojensi sutkajat säärensä Thorin jalkojen viereen.
-Kerliä kannattaakin varoa, Kira hymyili. -Hän on kaunis, mutta vaarallinen vamppi.
-En sentään kiertopalkinto, Kerli vastasi aurinkoisesti.
Artturi istahti yhteen nojatuoliin ja katsoi vakavana tyttöihin.
-Tutkinta asunnossanne ei tosiaan ole valmistunut vielä. Tekninen tutkinta pyrkii hoitamaan asian mahdollisimman nopeasti, mutta yhdessä päivässsä ei paljoa selviä. Siellä on aikamoinen sotku ja paljon tutkittavaa.
-Miten tällaista saattoi päästä tapahtumaan? Casimir kysyi ja Moona tunsi miehen pulssin kiihtyvän.
-Sitä selvitellään parhaillaan. Asuntoon oli murtauduttu varsin hienovaraisesti, mitään ei ole viety, Artturi selvitti. -Ja kuten sanoin sinulle jo puhelimessa, Casimir, tälle ei mahtanut mitään. Ei kukaan osannut odottaa mitään tällaista.
-Entä jos Moona olisikin ollut kotona? Sitten varmaan keräisimme lusikalla hänen jäännöksiään ja toteaisimme, ettei tällaista osattu odottaa...
-Missäs sinä itse olit? Kira kimmastui. -Jossain liikematkalla. Moona soitti, mutta et kuullut mitään. Olitko edes kiinnostunut? Taisi mielessä olla vain Berliinin pulmuset...
-Lopettakaa! Moona huudahti ja oli nousta Casimirin sylistä, mutta mies ei antanut hänen liikkua senttiäkään. Ote lähinnä tiukkeni.
-Tytöille on määrätty nyt henkivartijat, Artturi sanoi Casimiriin katsoen. -Kaksi naista, jotka saapuvat tänne tänään illalla. Lisäksi tämän asunnon vartiointia on parannettu. Siksi katson asialliseksi, että tytöt asuisivat toistaiseksi täällä. Olemme myös sopineet, että Kira ja Moona pysyttelisivät yhdessä mahdollisimman paljon.
-Eikö olekin kiva? Kira hihkaisi Casimirille.
-Casimir, jos sinulla on esittää parempia vaihtoehtoja, niin kuuntelen mielelläni. Olen vanha, mutta en tyhmä. Pyrin tekemään parhaani, jotta Kira ja Moona olisivat turvassa. Toivon, että sinä edesautat näitä pyrkimyksiä, Artturi puhui vakavasti.
-Ole kiltti kulta, Moona supisi Casimirille ja hiveli tämän käsivartta. -Olen täällä ihan mielelläni. Jo isoisänkin takia..
-On pojalla sylissään tyttönen, muttei mikään hyttynen!
Tyyne Kivikoski oli saapunut olohuoneeseen. Hänellä oli yllään vaaleanpunainen trikooasu, joka oli kuitenkin aavistuksen liian pieni Tyynen rehevälle vartalolle.
-No mutta missä se toinen mies on?
-Mikä toinen mies? Kerli ja Casimir kysyivät yhtä aikaa.
 |
| Missä se toinen mies on? |
-No se sellainen vaalea pitkätukkainen hampuusi, mummo sanoi ja alkoi rytmikkäästi liikuttaa lanteitaan.
-Mummo, mitä ihmettä sinä teet? Kira huudahti mummolle.
-Tämä on sitä zumbaa. Musiikki korviin ja eikun zumbaamaan! Mummo kiljahteli samalla kun hyppi vasten sohvaa innoissaan.
Kira pudisteli vain päätään. Thor tuijotti mummoa kauhuissaan. Hän ei todellakaan halunnut nähdä vanhaa naista vaaleanpunaisissa trikoissa tansimassa zumbaa naamansa edessä.
-Mummo-rakas, mitä jos menisit liikuntahalliin zumbailemaan, Moona yritti maanitella.
Artturi Kivikoski ei tuntunut edes huomaavan siskoaan vaan siemaili vaivihkaa ottamaansa viskilasillista.
-Höpö höpö! Zumba on parhaimmillaan joukossa, mummo selitti ja heilutteli suhteellisen kookasta takamustaan Casimirin edessä.
-Moona, voisitko hoitaa mummosi pois edestäni? Casimir murahti.
-Tyyne hyvä, mitä jos menisit hieman lepäämään. Tiedäthän miten liikunta vie sinusta kaiken energian, Artturi sanoi rauhallisella äänellä.
-Selvähän se, minä käyn ensin suihkussa. Ja nuorimies! Minua ei sitten tulla tirkistelemään! Mummo huudahti Casimirille, joka tuijotti lattiaan.
Usein sanottiin, että naisen äidistä tietää, miltä nainen näyttää vanhempana. Casimir todella toivoi, ettei se pitäisi paikkaansa isotätien kohdalla.
-Tyyne on hyvin urheilullinen, hän käy vieläkin joka aamu 10km lenkillä, Moona sanoi selkeästi ylpeänä isotädistään.
Tyyne alkoi tanssia rappusia yläkertaan jossa yksi talon monista kylpyhuoneista sijaitsi.
-No joka tapauksessa, Moona minulla on lista paikoista, joihin voitte polttariporukkanne kanssa mennä ja olen myös laatinut tarkat ohjeet illan etenemisestä, Casimir ilmoitti.
-Hetkinen... Siis Moonan polttarit järjestämme minä ja Kerli, et sinä! Kira puuskahti.
-Tietysti. Casimir hymyili ystävällisesti. -Minähän vain yritän olla kiltti ja säästää teidät suurelta hommalta. Moona ei kaipaa polttareiltaan muuta kuin värikkäitä kuppikakkuja, kermaleivoksia ja kaakaota.
-Anteeksi, mutta kuka sinä olet sanomaan mitä Moonan polttareilla tapahtuu ja mitä ei? Voi tunkea kuppikakkusi sinne missä...
-No niin, Casimir yritti varmastikin vain auttaa, Artturi sovitteli. -Tytöillä tulee olemaan turvamiehet, siis naiset, polttari-iltana. Tytöt eivät varmasti pääse tekemään mitään sopimatonta.
-Hei kyse on polttareista, viimeinen ilta jolloin Moona saa tehdä jotain sopimatonta! Kira melkein huusi.
-Sinä ehkä kuvittelet, että naiset saavat tehdä mitä haluavat ja tekevät itsestään idiootteja miesten silmissä, mutta Moona ei ole sellainen! Casimir huusi takaisin.
-Niin, sillähän ei tietysti ole mitään väliä mitä minä haluan, Moona totesi ja nousi seisomaan. -Minä menen nyt päiväunille.
-Moona rakas minä..., Casimir aloitti mutta sulki suunsa kun Kirakin nousi ylös ja ilmoitti menevänsä myös nukkumaan.
-Olipas tämä varsinainen show, Kerli naurahti ja iski ensin silmää Casimirille, sitten Thorille ja nousi lähteäkseen.
-Odota hetki, minä saatan sinut ovelle, Casimir murahti ja nousi hänkin lähteäkseen. -Artturi, olisin iloinen jos kertoisit Moonalle, että soittaa minulle heti aamulla kun herää. Meillä on vielä paljon keskusteltavaa.
-Voin toki sanoa, mutta en tee päätöksiä tyttöjeni puolesta. Hän soittaa, jos on soittaakseen, Artturi ilmoitti ja osoitti kohteliaasti ovea Casimirille sekä Kerlille.
-Jääkö tuo tänne? Casimir kysyi juuri kun Artturi oli sulkemassa ulko-ovea.
-Kyllä, Thor on melkein perheenjäsen, hän voi jäädä tänne yöksi, Artturi hymyili Casimirille.
Oli selvää, että kumpikaan miehistä ei pitänyt toisistaan.
-Tulehan nyt Casimir, voit heittää minut kotiin samalla, Kerli kehräsi ovella ja Casimir suostui naisen ehdotukseen.
Ovi sulkeutui ja Thor oli jo valmiina Artturin takana.
-Hitto, luulin jo että tuo äijä käy käsiksi! Thor ilmoitti.
-Casimir on hieman... Krhm kiihkeä mies. Tulistuu helposti. Nuorempana hän oli oikein mukava nuorimies. Varmaan vain stressi häistä saa hänet hieman tuliseksi.
-Niin no... Voi olla. Thor mutisi ja samassa ovikello soi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti