Luku 7.3.

Kun kaikki viinit ja limsat oli juotu, alkoi hieman hiprakkainen naisryhmä siirtyä kohti Kalastajatorppaa. Kiran mahtavin idea Moonan mielestä oli SingStar-taxi, joka veisi joukon perille. Tyyne-mummo oli myös innoissaan ja saikin raikuvat aploodit laulettuaan Lady Gagan LoveGame -kappaleen. Mummo lauloi selkeästi ja kuuluvasti, ja hän ehti Moonan kanssa laulaa yhdessä monet duetot ennen kuin taksi kaartoi Kalastajatorpan pihaan.

-Nyt ulos kaikki vaginalliset! Tyyne huudahti ja nuorehko mieskuljettaja katsoi ryhmän perään järkyttyneenä.

Naiset saapuivat sisälle saunatiloihin. Tila oli juuri sopivan intiimi, pieni huone, jossa oli kuusi ylellistä sohvatuolia ja yksi suuri sohva. Nurkkaan oli myös sijoitettu kauniisti katettu ruokapöytä hopeisine kynttiläjalkoineen. Tyyne-mummo kävi ensimmäisenä tutkimassa minibaaria, joka oli valikoimansa puolesta kaikkea muuta kuin mini.

-Loppuillalle on järjestetty sitten drinkkitarjoilu, joten vielä ei tarvitse itseään ihan taju kankaalle juoda!

Heini ja Adiche katselivat ihmeissään ympärilleen. Oli selvää, että olivat nyt päässeet nauttimaan rikkaiden elämästä ainakin hetkellisesti.

-Sauna on valmis, arvon naiset, nuori mies tuli ilmoittamaan ja ojensi jokaiselle oman kirjaillun pyyhkeen. -Ja terveiset sulhaselta polttarisankarille.

Moona sai käteensä pienen kirjekuoren. Hän keskittyi siihen samalla kun muut naiset seurasivat nuoren miehen jokaista liikettä.

-Illallistarjoilu alkaa kuudelta, joten teillä on oikein hyvin aikaa hyödyntää saunan viihdekeskusta. Saunahuoneen vierestä löytyy viihtyisä lounge, jossa on 60-tuumainen HD-televisio sekä dvd-soitin. Tarjolla on nuorille neideille soveltuvia elokuvia, nuori mies selitti ja poistui sitten hymyillen.

-Olipas siinä kiimainen nuori mies! Tyyne huudahti. -Katsoi minuakin kuin ties mitä GILFiä.

-GILFiä? Heini kysyi.

-Grandmothers I'd like to fuck, Tyyne selitti ja alkoi riisutua saman tien. -Nyt pannaan tytöt nahka palamaan!

Alaston Tyyne Kivikoski kirmasi onnellisena saunahuoneeseen. Kaikki alkoivat nauraa.

Saunaan saavuttuaan Moona henkäisi ihastuksissaan ja nojautui rennosti seinää vasten. Ihana eucalyptuksen tuoksu täytti koko löylyhuoneen. Mummo ja Adiche keskustelivat erään tunnetun poliitikon varustuksesta. Heini ja Kerli kinastelivat siitä olisiko Moonan hääpuvussa vaaleanpunaista vaiko vain valkoista väriä. Kira rentoutui silmät ummessa ja Johanna makoili alemmilla lauteilla.

-Mitä siinä Casimirin lappusessa muuten oli? Kira kysyi.

-En kerro, Moona hymyili hiukan kiusaantuneena.

-Ei vetele, Tyyne sanoi. -Minä olen sinun vanhin isotätisi ja Kivikoskien suvun matriarkka ja määrään sinut kertoman mitä se rietas ryssä sinulle kirjoitti!

-No hui! Ei tuollaisesta mahtimääräyksestä voi kieltäytyä, Moona hymyili. -Noh... Ensinnäkin siellä oli lahjakortti Victoria's Secretille...

-Ooohh! Johanna henkäisi.

-Ällöä, Kira jupisi.

-Lisäksi siellä oli selostus siitä, mitä hän aikoo tehdä minulle kun minulla on ne alusvaatteet ylläni, Moona punastui.

-Sitä me emme halua tietää! Heini ilmoitti.

-Haluammepas, Adiche korjasi. -Ottaako hän sinut ensin edestä vaiko takaa?

-Kenties molemmista yhtä aikaa sopivien välineiden kera, Kerli naurahti.

-Olette kauheita, Heini kikatti. -Taidan mennä suihkuun ja pukeutua yhteen niistä ihanista kylpytakeista, jotka olivat tuolla henkarissa.

-Kai minulla on jonkinlainen intimiteettisuoja tässä asiassa? Moona tiedusteli.

-On, Kira lupasi. -Minä en halua tietää mitä rakkain serkkuni tuusaa sängyssä kotirasputininsa kanssa.

-Kyllä sinullakin riittää silmää niille rasputineille, Moona virnisteli. -Näin kun olit kihlajaisissa tukehtua kuoliaaksi rupatellessasi Ivanin kanssa.

-Casimirin isänkö? Tyyne kysyi.

-Appiukonpa hyvinkin, Moona nyökkäili.

Tyyne läimäisi Kiraa selkään ja nauraa käkätti.

-Niin sitä pitää, tyttö!

-No Ivan onkin komea, mukava, kohtelias, herrasmies, pitkä, tumma, komea...

-Sanoit sen jo, Moona sanoi kuivasti. -Enkä halua kuulla fantasioitasi appiukostani.

-Saat sen kuulostamaan kovin likaiselta, Kira syytti.

-No mieti vähän! Kerli puuskahti. -Sitä paitsi sinulla on Thor.

Kira jupisi itsekseen. Hänellä oli ikävä tunne siitä, että hän olisi vielä pulassa hätävalheensa kanssa. Miksei hän ollut esitellyt Thoria kadonneena serkkuna tai jotakin?

-Tehdäänpäs vähän taikoja, tytöt! Tyyne muisti.

Ja niin Kerli, Kira, Adiche, Johanna ja Tyyne alkoivat sivellä Moonan vartalolle hunajaa hedelmällisyyttä antamaan. Lisäksi Kira pesi Moonan tukan ja Tyyne lausui itse keksimäänsä lemmenloitsua.

-Neidon veri saunaan jää, se on elämää. Kun miehen elin kalvon puhkaisee, se siittiön kohtuun napsaisee. Siitä syntyy laps' tai kaks' - ja perhe kasvaa suuremmaks!

-Voi kiitos, Moona kikatti.

-Kai te tiedätte mitä siellä aviovuoteessa sitten tapahtuu?

-Emme, Kira sanoi ja hikkasi. -Tai oikeastaan tiedämme. Mies könyää sinne hirveässä jurrissa ja sammuu ennen kuin morsian on edes riisuutunut.

-Oletpa optimisti. Et taida tuntea Casimiria, Kerli huomautti.

-Sinäkö tunnet? Kira kysyi ja kohautti kulmiaan.

-Haikaroilla ei sitten ole sen asian kanssa mitään tekemistä, Tyyne opasti.

-Ovatko kaalinlehtijututkin sitten puppua? Johanna kysyi räväyttäen ruskeat silmänsä hämmästyksestä ammolleen.

-Kyllä, Tyyne kuiskasi mahtipontisesti. -Homma sujuu niin, että nainen levittää haaransa, mies tuikkaisee ja se on siinä.

-Siinä kaikki? Moona kysyi pettyneenä.

-Siinä kaikki, Tyyne vahvisti. -Niin se vaan on.

-Huvit täytyy sitten saada jostakin muualta, Moona huokaisi.

-Niinpä, Kira virnisti.

Saunailta jatkui vielä jonkin aikaa, kunnes Kerlin hankkimat kolme kampaajaa ja meikkaajaa saapuivat. Samalla kun naisia laitettiin iltakuntoon, saapuivat kaksi kokkia ja apupoika valmistamaan herkkulliselta tuoksuvaa illallista.

Moona oli luonnollisesti ensin valmis. Hänellä oli tumma ja utuinen meikki, joka toi naisen silmät erityisen hyvin esille. Hiukset oli laitettu kauniisti laineikkaaksi ja kiharapilvestä oli tehty rennonoloinen pieni nuttura. Moona tuijotti itseään peilistä ja oli kerrankin tyytyväinen siihen mitä näki. Vielä yksi yllätys oli luvassa, kun sisään astui punaisiin pukeutunut mies.

-Bonjour ihanat naiset! Mies huudahti ranskalaisella aksentilla ja katsoi sitten Moonaan. -Sinä ihana naisellinen pyöreä olento olet morsian, oui? Minulla on sinulle, ah très bien vaatteita! Tule. Tule lähemmäs, sinä keskiyön jumalatar!

Mies hihkui onnessaan ja veti avustajansa kanssa neljä pitkää vaaterekkiä, joissa roikkui kaikkea mahdollista. Kira hymyili Moonan hämmentyneille kasvoille samalla kun mies, joka esitteli hetken kuluttua itsensä Marie-Pierreksi, veti Moonan mukanaan pukuhuoneeseen.

-Oh lala! Mitkä muodot! Mikä jumalatar! Huoneesta kuului ihastuneita huudahduksia.

Kira hekotteli itsekseen samalla kun meikkaaja laittoi kirkkaanpunaista huulipunaa naiselle.

-Suomalaiset huulet ovat yleensä aika ohuet. Harvoin niille sopii kunnon puna, meikkaaja selitti.

Kiran mielestä nainen oli ehkä innostunut hieman liikaakin, mutta luotti tämän ammattitaitoon. Kira katsoi itseään peilistä. Punaisten huulten kanssa sopi hieman hillitympi silmämeikki. Tässä olikin onnistuttu hyvin ja silti Kirasta tuntui, että hänen silmänsä loistivat erityisen kirkkaasti tänä iltana.

Luku 7.2.

Viisikko saapui Kaivopuistoon. Auto jätettiin parkkiin ja matka taittui mukavasti jalkaisin. Perille saavuttuaan Moona huomasi suuren viltin, joka oli levitetty nurmikolle. Moona henkäisi ihastuneena tuijottaessaan viltin antimia; suuri kermakakku, tuoreita mansikoita, kirsikoita, pieniä voileipiä, vaaleanpunaisia kuppikakkuja, vaaleanpunaista kuohuviiniä ja muutama pullollinen Moonan lempijuomaa - metsämansikan makuista Muumi-limua.

Puiden takaa paikalle saapuivat vielä Kerli ja Johanna. Kerli oli Moonan kaason ominaisuudessa tuonut paikalle myös parisuhdepelin. Johanna oli Moonan hyvä ystävä opiskeluajoilta. Kira ja Kerli olivat kunnioittaneet Moonan toivetta siitä, että paikalle kutsuttaisiin vain kaikkein läheisimmät ystävät. Ei ketään hyvänpäiväntuttua. Mukana oli itseoikeutetusti myös Tyyne-mummo, olihan hän myös naimaton nainen.

-No niin! Bileet alkakoon! Kira naurahti ja asetti prinsessatiaran Moonan päähän.

Moona ihastui tiaraan ikihyviksi ja istui alas mutustamaan herkullista kuppikakkua, jossa oli paksu kuorrutus.

-Kuulin Kerliltä, että Kiralla on aivan mielettömän kuuma poikaystävä! Johanna henkäisi aivan kuin olisi joutunut pidättelemään henkeään siihen asti, että sai sen sanotuksi.

-Poikaystävä? Moona katsoi Kiraan kysyvästi.

Menettelee...

-Niin. Thor, Kira virnisti ja hörppäsi lasillisen vaaleanpunaista kuplivaa kuin sanojensa vakuudeksi.

-Ai niin tietysti. Thor..., Moona sanoi ja Kira saattoi huomata pientä punastumista naisen poskilta.

-Kuulemma mieletön lihaskimppu ja vaalea. Juuri sellainen sinun tyyppiäsi oleva, Johanna naureskeli hyväntahtoisesti.

-No jaa... Ei nyt mikään Mr. Täydellisyys, mutta menettelee toistaiseksi.

-Ai menettelee?? Kerli melkein rääkäisi. -Sehän oli ihan täydellinen pakkaus! Sellaisen kun saisi, laittaisin käsirautoihin ja panisin joka ilta vaikka väkisin.

Kiran naama venähti ja Moona huomasi serkkunsa kalpenevan. Hän vaihtoi nopeasti aihetta.

-Casimir osti minulle salikortin, Moona kertoi ihastuneena.

-Vai niin, Kira jupisi. -Häkkilinnun täytyy pysyä edustavana, vaikkei minnekään saisi mennä.

Hän ei todellakaan pitänyt Casimirista.

-Cassu haluaa pitää vaimonsa paikat pinkeinä, Kerli virnisti ja kaikki alkoivat nauraa.

-Siihen auttaa geishakuulat, Tyyne-mummo tiesi kertoa ja siemaisi lasillisen kuohuvaa kertaheitolla.

Kuului kumea röyhtäisy, joka sai naiset kikattamaan.

-Ei ne mitään auta, Adiche tuhahti. -Voihan tietysti olla, että minulla on vain löysät paikat- Eikä ihme tällä käytöllä...

-En halua tietää! Heini huudahti ja painoi kädet korvilleen.

Heini ja Adiche oli esitelty Johannalle ja Kerlille Moonan ja Kiran työn kautta tutuksi tulleina tovereina. Moona näki, ettei selitys oikein mennyt läpi, mutta lisäkysymyksiäkään ei oltu esitetty.

-Kyllä sitä voi kuulkaa paikat löystyä, Tyyne jatkoi ja nyökäytteli Adichen suuntaan. -Kerrankin minä nuorena...

-En halua tietää! Moona kiljaisi.

-Suu kiinni ja ota opiksi! Kira komensi.

-Niin. Minä nuorena tyttönä kohtasin sellaisen Pertin. Ja voi hyvä jumala millainen vehje sillä miehellä oli! Se työnsi ja työnsi, mutta eihän siitä mitään tullut. Lopulta se sitten sujahti oikeaan paikkaan ja kyllä teki eetvarttia!

-No mutta mites ne paikat? Adiche halusi tietää.

-Lörppäpilluhan siitä jäi, mutta oli se sen arvoistakin!

Nauru raikasi Kaivopuistossa.

-Ehkä Moonan siis pitää hommata geishakuulansa itse, Kerli käkätti. -Casimirilla on... siis voi olla melkoinen jööti puntissaan.

Kira vilkaisi Kerliä. Moona pyyhki naurunkyyneleitä silmäkulmistaan ja lupasi huolehtia geishakuulista.

-Ne tosiaan voivat olla tarpeen, Moona virnisti.

-Kerrohan, Johanna kumartui Moonaan päin. -Onko Casimir oikeasti hyvä?

-Sängyssäkö?

-Ei kun mustikanpoiminnassa, Kira muljautti silmiään.

-No hyi! En minä sellaista voi kertoa!

-Cassun mustikanpoimintaa vai?

-Koittakaas nyt pysyä asiassa, Tyyne kehoitti. -Moona, kerro Johannalle!

-Korviani kuumottaa jo valmiiksi, Heini tunnusti ja todella näytti siltä.

-Kai Cassu on. En minä tiedä, Moona tuhahti.

Hän ei olisi halunnut puhua Casimirista eikä seksistäkään. Casimir ja Moona eivät harrastaneet seksiä niin usein kuin Moona olisi halunnut. Seksi tuntui Moonasta jollakin tapaa rutinoituneelta, mutta hän arveli sen olevan ihan tavallista kaikille. Olihan heilläkin ollut alkuhuumansa teinivaiheessa, jolloin ei oikeastaan mitään muuta tehtykään.

Kerli siemaisi kuohuviiniä lisää ja hymyili itsekseen, Kira nappasi suuhunsa mansikan.

-Seksi on yliarvostettua ähellystä, Kira julisti.

-Kertooko tuo Thorista jotakin? Moona virnisti.

-Vaiko Kirasta itsestään, Kerli ehdotti.

-Seksi on elämän suola, sokeri ja banaani, Adiche julisti omasta puolestaan ja skoolasi Tyynen kanssa.

Luku 7.1. Girls Just A Wanna Have Fun

Cyndi Lauper - Girls Just A Wanna Have Fun

Lauantaiaamu saapui nopeasti. Kira jolkotteli hitaasti nautiskellen maisemista, jotka olivat kauniit ja niin tutut. Kira tunsi hetken ajan kaipaavansa lapsuuttaan ja turvallista tunnetta, joka hänellä oli ollut kaikesta huolimatta.

Tyr seurasi naista melkein puolinukuksissa. Hän ei voinut käsittää miksi Kiran oli ollut aivan pakko raahata hänet mukaansa aamulenkille kello kuudelta aamulla. Tyr ei sitä tiennyt, mutta Kira harvoin kävi aamulenkillä. Nyt hän oli vain katsonut sen tarpeelliseksi Tyrin kiusaksi.

Molemmat palasivat puuskuttaen takaisin talolle. Kira siksi, että oli hengästynyt ja Tyr siksi, että oli raivoissaan. Joka viiden minuutin välein he olivat pysähtyneet keräämään kukkia, ihastelemaan lintuja tai solmimaan kengännauhoja. Kira oli raivostuttava nainen.

-Hyvää huomenta kyyhkyläiset! Tyyne-mummo huudahti. Hänellä oli päällään kirkkaan pinkki trikooasu. Tyyne Kivikoski ei ollut mikään huomaamaton nainen.

-Olin lähdössä jo etsimään teitä. Kyllä on ollut melkoinen maratoonipano, kun yli tunnin jaksoitte veivata! Tyyne ilmoitti ja liihoitteli ulos ovesta.

Tyr pudisti päätään. Hän ei tulisi missään vaiheessa tottumaan mummon heittoihin, jotka vain pahenivat kerta kerralta. Hän huomasi jo miettivänsä, millainen hirviö Kirasta tuli 50 vuoden päästä. Onneksi hän ei olisi silloin paikalla.

Päästyään olohuoneeseen asti Tyr huomasi, että Heini ja Adiche olivatkin jo saapuneet hyvissä ajoin. Thor oli juuri selostamassa edellisiä tapahtumia, tai lähinnä tapahtumattomuuksia, ja päivän työnkuvaa. Tänään olisi Moonan polttarit. Kaikki muut olivat perillä illan kulusta, paitsi Moona itse. Hän tiesi kyllä ajankohdan, muttei mitään muuta.

-Ah! Oikein odotan, että pääsen viettämään iltaa vain naisten kesken! Moona ilmoitti saavuttuaan olohuoneeseen.

-Ai. Eikö minun seurani enää kelpaa? Thor kysyi loukkaantuneena.

-Tietysti, muttei tuollaista komistusta jaksa koko aikaa vahdata, Moona virnisti ja molemmat alkoivat nauraa.

Kira tajusi, ettei ollut kuullut Moonan nauravan noin hyväntuulisesti vuosiin. Nainen jäi hetkeksi katsomaan Moonan ja Thorin perään.

-No niin. Kaikki aamupalalle. Tänään onkin talon naisväellä rankka päivä edessä, Artturi Kivikoski ilmoitti ja avasi ruokasalin oven.

Ruokasalin pöytä notkui kaikkia mahdollisia herkkuja, joita ihminen voisi aamupalaksi kaivata.

-Polttariaamiainen pikkuiselleni, ukki hymyili.

-Tämä on oikeasti tähänastisen uranai parhain keikka, Adiche ilmoitti ja istuutui pöydän ääreen haarukka valmiina kädessään.

Samassa ruokasaliin astui Casimir puhuen samalla puhelimeen. Kira huomasi, että Moonan kasvoille tuli jälleen sama vanha hajamielinen katse ja opeteltu hymy.

Moonaa todellisuudessa vähän jännitti tuleva polttari-ilta. Jännitys tuntui mukavalla tavalla vatsanpohjassa. Luvassa oli mahtava ilta pelkästään naisten kesken. Moona tunsi aina miesten kanssa olonsa hiukan hermostuneeksi, lukuunottamatta Artturi-ukkia. Kiran mielestä se johtui Casimirista, ja tämän käskevästä olemuksesta.

-Ota poika banaani! Tyyne-mummo sanoi Thorille ja osoitti miestä tuoreella banaanilla.

-Kiitos, Thor sanoi tyynesti ja nappasi hedelmän.

-Rakas, Casimir sanoi ja kietoi kätensä Moonan olkapäiden ympärille. -Minun täytyy lähteä käymään Haminassa, mutta tulen tänne illaksi takaisin.

-Ei se mitään. Me emme tule, Kira virnisti.

Casimir ei juuri nyt ollut huumorituulella.

-Muista, mitä me sovimme, Casimir sanoi matalalla äänellä ja osoitti sormellaan Kiraa lähes uhkaavasti.

Tyr ja Thor tuijottivat tiukasti Casimiriin.

-Älä ole noin hermoheikko, Kira tuhahti. -Nämä ovat Moonan polttarit, eivät sinun.

-Moona tulee yöksi tänne, Casimir oli järkähtämätön.

-Tullaan tullaan, Moona lupasi. -Tulemme molemmat viereesi nukkumaan.

Casimir ja Kira tuhahtivat.

-Rakkauden ilmapiiri on käsinkosketeltavaa! Tyyne huokaisi ihastuneena. -On aivan valtavan hienoa, että Kira ja Casimir ovat löytäneet toisensa. Voin vain kuvitella sen lakanoiden vipatuksen, kun...

-Ota mummu banaani, Thor sanoi ja ojensi hedelmän Tyynelle.

Moona purskahti nauruun.

Aamiaisen jälkeen Björkin veljekset lähtivät ansaitulle vapaavuorokaudelleen ja Casimir kohti Haminaa.

-Eiköhän mekin tytöt sitten ryhdytä lähtemään, Kira sanoi vilkaistuaan kelloaan.

-Pitääkö minun pukeutua jotenkin? Moona kysyi innostuneesti.

-Voit toki lähteä alastikin, Kira kiusoitteli. -Mutta saat laittaa päällesi mitä haluat. Jotakin mukavaa, ei bilevaatetta. Olemme ulkona, koska on näin hyvä sää.

Moona valitsi ylleen tavalliset siniset farkut, lenkkarit ja napakan trikoopaidan.

-Takamuksesi näyttää hyvältä, Adiche ihasteli.

-Minä en saa edes treenaamalla tuollaista, Heini marmatti.

Moonan, Kiran ja naisturvamiesten välille oli syntynyt hyvät välit. Ronski Adiche oli sanavalmis nainen, jonka vanhemmat olivat kotoisin Ghanasta. Adiche itse oli syntynyt Suomessa. Hän oli ollut Moonan kanssa viimeiset kaksi viikkoa Thorin kanssa vuorotellen, ja sekä Moonalle että Kiralle oli selvää, että nämä naiset kuuluisivat tähän iltaan.

Sporttinen Heini oli taas viettänyt aikansa Kiran parina ja saanut tämän taas kuntoilemaankin. Tyr ei tosin ollut arvostanut tätä uutuutta. Oli naurettavaa seistä salilla katsomassa hiki hatussa huhkivia kuntoilijoita, joten Tyrinkin oli ollut pakko huhkia mukana.

-Katsoa saa, muttei koskea, Moona virnisti ja pyöritti takamustaan.

-Lakkaahan elvistelemästä, Kira sanoi. -Lähdetään kohti Helsingin keskustaa.

-Minä ajan, Heini lupautui kiireesti.

-Minä en saa nykyään ajaa ollenkaan, Kira mutisi.

-Jännä juttu, Moona virnisti.

Hän oli loistavalla tuulella.

Luku 6.2.

Sinä perjantaina Thor rojahti Kivikosken kartanorakennuksen terassilla olevalle aurinkotuolille. Tämä oli ollut hänen helpoin pestinsä ikinä. Moonalla oli menoja vain vähän ja pääasiassa nainen työskenteli Carpe Diem -yrityksessä kotoa käsin. Casimir Smirnovia, Moonan tulevaa aviomiestä, ei Kivikoskilla juurikan näkynyt. Thor ei ollut siitä lainkaan pahoillaan, sillä hän ei tullut Smirnovin kanssa juurikaan toimeen. Casimir oli ilmeisesti mustasukkaista tyyppiä, mikä toisaalta oli Thorista ihan ymmärrettävää. Olihan Moona varsin suloinen, etenkin nukkuessaan. Pakkohan Thorin oli häntä tarkkailla, sehän oli hänen työtään! Sitä paitsi ei Thor itsekään ollut hullumman näköinen, ja hän tiesi sen. Naiset eivät koskaan olleet olleet Thor Björkille ongelma.

-Jännittääkö sinua? Thor kysyi Moonalta.

-Huominenko? Ei. Casimir on antanut Kiralle ja Kerlille tarkat ohjeet.

-Luuletko Kiran noudattavan Casimirin ohjeita? Thor kysyi huvittuneena.

-Keskustelin asiasta Kiran kanssa, Moona sanoi kuivasti. -Jos hän haluaa säilyttää rauhan maassa, niin...

-Aivan, Thor mutisi ja siemaisi jääteetä.

-Sinä et pidä Casimirista, Moona sanoi hiukan syyttävästi.

-Ei ole minun asiani pitää tai olla pitämättä, Thor sanoi diplomaattisesti.

-Älä viitsi, Moona tuhahti.

Thor piti ilmeensä peruslukemilla ja riisui paitansa. Oli harvinaisen lämmin kesäkuinen iltapäivä. Lauantaiaamuna Heini ja Adiche saapuisivat Kivikoskille ja Thor ja Tyr pääsisivät vapaalle. Lauantaiksi oli luvattu komeaa säätä, joten miehet olivat suunnitelleet terassipäivää kaupungilla. Olisi hyvä päästä vähän katsastamaan meininkiä ja etenkin kuulostella mitä venäläiset puuhasivat. Björkin veljekset eivät koskaan osanneet heittää täysin vapaalle.

Kira paiskasi toimistohuoneensa oven kiinni voimalla. Hän potkaisi edessä olevaa tuolia ja kirosi litanian sanoja, joista edes Tyyne-mummo ei ollut tietoinen. Samalla ovi aukesi uudestaan ja Tyr astui vihaisena sisään. Kira käännähti ja huomasi miehen pitelevän nenäänsä.

-Tämä on jo TOINEN kerta kun lyöt oven suoraan edestäni kiinni! Tyr karjahti.

-No voi anteeksi. Äläkä itke siinä, iso mies. Jollain meistä on sentään ihan aikuisten töitä! Kira kivahti takaisin.

Hän oli huonolla tuulella. Helteinen päivä, edellisen illan punaviinin aiheuttama migreeni ja vaativa morsian kävivät naisen hermoille. Lisäksi Tyrin läsnäolo hermostutti häntä.

-Jos henkesi vartioiminen ei mielestäsi ole oikeaa työtä, niin enpä tiedä mikä sitten olisi, Tyr heitti vastalauseensa ja sai Kiran hiljenemään.

Nainen istuutui sanaakaan sanomatta puhelimen viereen ja näpytteli numeron.

-Kira Talvitie tässä päivää. Olitte soittaneet? Kira lausui tekopirteällä äänellään.

Tyr istuutui työpöydän viereen ja alkoi tutkia puhelintaan.

-Aivan oikein. Meitä on tulossa seitsemän henkeä Kalastajatorpan saunatiloihin. Teidät varmasti opastetaan oikeaan paikkaan. Kyllä. Huomenna seitsemän maissa illalla. Hienoa! Kuulemiin.

Kira sulki tyytyväisenä puhelimen.

-Suunnitelmia polttareihin vai? Tyr kysyi ja kuulosti edelleen ärtyneeltä.

-Jep.

-Mitä teillä on suunnitelmissa? Tyr tahtoi tietää.

-Ei mitään erikoista. Sitä paitsi teillähän vaihtuu sopivasti vuoro, joten teidän Thorin kanssa ei tarvitse tietää sen tarkemmin polttareista, Kira virnisti ja nojautui taaksepäin tuolissaan. -Haepas minulle kahvia kun kerran olet siinä aivan jouten.

-En ole mikään helvetin piika! Tyr jyrähti.

-Ai? Minä kun ihan luulin, Kira hymyili viattomasti ja nousi sitten seisomaan. -Tämä päivä onkin sitten putkessa.

Kira otti laukkunsa pöydältä.

-Vihdoinkin, Tyr murahti.

Hän ei todellakaan ollut tottunut juoksemaan koko päivää naisihmisen perässä pitkin poikin hääasuliikkeitä, pitopalveluita ja ties mitä tilpehöörikauppoja. Viimeiseksi Kira oli poikennut ostamaan mauttoman prinsessatiaran, jossa oli vaaleanpunaisia ja värittömiä tekotimantteja. "Morsiamen vaatimuksesta", Kira oli selittänyt.

Tyriä ei enää kiinnostanut. Hän halusi vain nukkumaan. Kellokin oli jo kahdeksan ja he olivat olleet liikenteessä jo aamuseitsemästä asti. Miten joku kesti tällaista yhtään pidempään kuin oli pakko? Toki Tyr oli tottunut valvomaan jopa 36 tuntia putkeen työtehtävissä, mutta oli eri asia olla tekemisissä rikollisten kanssa kuin naisen, joka tuntui nauttivan hänen kiduttamisestaan. Hän todella kaipasi drinkkiä.

Tyr oli uhannut kirjoittaa Kiralle sakot ylinopeudesta ja sen jälkeen Kira oli kiukuspäissään paiskannut auton avaimet Tyrille. Se oli ollut Tyrin tavoitteenakin, ihan kaikkien turvallisuuden vuoksi. Kiraa ärsyttääkseen Tyr ajoi täsmälleen nopeusrajoitusten mukaan eikä antanut periksi asemaansa vedoten. Johan poliisin uskottavuus kärsisi!

Niinpä Kiran auto kaartui Porkkalanniemeen kauniin hillitysti eikä renkaat ulvoen kuten yleensä.

-Sieltähän se nuoripari saapuu niin saaneen näköisenä! Tyyne-mummo huudahti hilpeänä keittiöstä.

Tyr oli jo lakannut korjaamasta Tyyne-mummon oletuksia, se oli kertakaikkisen hyödytöntä.

Kira käveli suoraan baarikaapin luo ja kaatoi kahteen lasiin annokset viskiä. Toisen lasin hän ojensi Tyrille.

-Kiltti poika, Kira sanoi ja taputti Tyriä poskelle.

Tyr tuhahti ja kaksikko suuntasi terassille, mistä he arvelivatkin Moonan ja Thorin löytyvän.

-Tarvitsisin ainakin kuukauden loman, Tyr huoahti rojahtaessaan tuolille.

-Huomenna meillä on vapaata, Thor lohdutti.

-Nukun ainakin puolille päivin, Tyr vannoi ja mulkaisi merkitsevästi Kiraa.

Kira väläytti miehelle viattoman hymynsä.

-Ajattelin lähteä aamulla kello kuusi lenkille! Silloin ei ole niin kuuma.

-Thor tulee mukaasi, Tyr murahti.

-Hyvää se lenkkeily sinulle tekee, Thor sanoi kiireesti. -Minä viihdyn hyvin Moonan kanssa.

-Se on kyllä huomattu, kuului matala ääni ja Casimir astui terassille.

-Hei kulta! Moona hymyili ja nousi suutelemaan miestä.

Casimir vastasi suudelmaan kiihkeästi pitäen Moonan päätä suurien kämmeniensä välissä.

-Jännittääkö sinua huominen? Casimir kysyi.

Moona muljautti silmiään.

-Jos joku vielä kerran kysyy tuota, niin räjähdän, nainen uhkasi. -Lupaan ilmoittaa kaikille henkilökohtaisesti heti kun minua jännittää. Okei?

-Olin tänään katsomassa uutta kotiamme, Casimir kertoi. -Se on nyt lähes täysin kalustettu. Ensi viikolla sinne tehdään vielä siivous ja sitten pääsemme muuttamaan. Vietämme siellä erityisen romanttisen hääyön...

Casimir hivutti kättään Moonan takamukselle. Thor katseli hyvin keskittyneesti kynnenalusiaan.

-En malta odottaa, Moona hymyili. -Pidän yllätyksistä!

-Aivan taatusti, Casimir hymyili eikä Moona nähnyt hänen silmiään aurinkolasien takaa. -Häiden jälkeen Kirakin saa tulla katsomaan yksiötään.

-Eikö olekin ihastuttavaa, Kira sanoi katsoen Thoria ja Tyriä. -He haluavat silkkaa jalouttaan mukaansa vanhapiikaserkun, joka on niin toivoton tapaus, että hänelle on suosiolla rakennettu oma yksiökin.

-Älä ole ilkeä, Moona torui. -Onhan meidän helpompi tehdä töitäkin sitten yhdessä.

-Tuon sinä olet oppinut Casimirilta.

-Minun vaimoni ei tarvitse ajatella, sillä minä teen sen hänen puolestaan, Casimir julisti ja siemaisi olutta. -Moona saa olla kuin...

-Lintu häkissä, Kira pisti.

Luku 6.1.

Tutkinta oli valmistunut. Siihen oli kulunut aikaa lähes kaksi viikkoa. Moonan ja Kiran asunnosta ei oltu viety mitään. Spermaa ja hiuksia oli löytynyt, mutta ne olivat vielä labrassa tutkittavina. Asuntomurron jälkeen ei ollut tapahtunut mitään erikoista. Artturi halusi silti pitää kiinni siitä, että Moonalla ja Kiralla oli turvamiehet. Hän oli saanut kyllä käyttää kaiken neuvottelukukunsä Virkkusen kanssa (siihen oli kulunut myös monta pulloa kallista konjakkia), mutta sopimus oli saatu aikaan. Casimirin helpotukseksi Tyrin ja Thorin lisäksi remmissä oli myös kaksi naispuolista poliisia; Heini ja Adiche. Nelikko vuorotteli keskimäärin 24 tunnin välein.

Kipein ja vaikein asia Artturille oli ollut selvittää Moonalle ja Kiralle mistä kaikessa oli oikein kyse. Kyllähän hän ymmärsi, että ei aikuinen ihminen sulata näin äkillistä ja outoa muutosta ilman perinpohjaista selvitystä.

He olivat eräänä keskiviikkoiltana istuneet Kivikoskien terassilla ilta-auringon luodessa vielä lämpöään.

-Joko nyt olet valmis kertomaan ukki? Moona oli kysynyt.

Artturi oli tiennyt heti, mitä Moona tarkoitti. Hiukan vapisevin käsin hän oli tarttunut konjakkilasiinsa ja kummonnut sen sisällön yhdellä kertaa. Kira oli katsonut häneen kummastuneesti. Hän ei ollut ikinä nähnyt ukkinsa tekevän mitään tuollaista.

-En ole tainnut koskaan kertoa teille Igor Stravinskista? Artturi kysyi lapsenlapsiltaan, mutta katsoi jonnekin kauas merelle.

-Et, Kira sanoi päätään pyörittäen.

Ja niin Artturi oli kertonut Igor Stravinskista. Siitä, kuinka hän oli kohdannut miehen ensin lähes neljäkymmentä vuotta sitten. Hän oli ollut nuori ja kokematon asianajaja, ja hänellä oli ollut vastuullaan Fjodor Stravinskin puolustaminen. Mies oli kirjoilla Suomessa ja sotkeutunut laajaan huumekauppaan, jota pyöritti joukko venäläisiä Suomessa, Virossa ja Venäjällä. Fjodor Stravinski tuomittiin huumeiden ja tapon seurauksena vankilaan useaksi vuodeksi. Hänen poikansa, Igor, oli siitä pitäen piinannut Artturi Kivikoskea tavalla tai toisella.

Igor Stravinski oli seurannut isänsä jalanjälkiä ja lähtenyt luomaan uraansa lain pimeällä puolella. Kylmäverinen mies oli edennyt nopeasti ja tehokkaasti johtavaan asemaan Venäjän järjestäytyneen rikollisuuden keskellä ja hallitsi sitä rautaisin ottein. Reilut 20 vuotta sitten hän oli jälleen oleskellut Suomessa pidempiä aikoja. Hiljaiselo oli varmaan saanut hänet varomattomaksi, sillä hän teki virheen. Laiton asekauppa ja sen sotkut toivat ongelmia Suomen joukkojen kanssa, ja välienselvittelyssä menehtyi useita ihmisiä. Se oli melkoinen verilöyly, josta lehdistölläkin riitti paljon puitavaa. Laajoissa oikeudenkäynneissä Stravinski kohtasi jälleen Artturi Kivikosken ja hänen lapsensa, Matiaksen ja Minnan, jotka olivat jatkaneet oikeustieteen parissa kuten isänsäkin.

Oikeudenkäynti päättyi Stravinskin kannalta huonosti. Häkki heilahti ja hän sai melko ison kakun istuttavakseen.

Muutama kuukausi sen jälkeen Matias ja Leena Kivikoski sekä Minna ja Peter Talvitie menehtyivät mystisessä auto-onnettomuudessa. Artturin huomaan jäi heidän lapsensa, Moona ja Kira.

-Ja nyt Igor Stravinski on jälleen vapaalla jalalla, Artturi oli päättänyt raskaan tarinansa.

-Luuletko, että nimenomaan Igor Stravinski on murtautunut meille? Moona oli henkäissyt. Hän oli ihmetellyt tarinan edetessä, että kuinka ukki olikaan jaksanut tätä kaikkea.

-Hän itse tuskin, Artturi pohti ja raapi päätään. -Mutta joku hänen käskyläisistään.

-Vaikuttaa pitkävihaiselta ja katkeralta kaverilta, Kira oli kommentoinut.

-Todella, Artturi oli nyökännyt ja sitten vaiennut. Hän ei ollut kertonut aivan kaikkea, mutta Kiralle ja Moonalle tämäkin oli ollut jo tarpeeksi.

Luku 5.5.

Kira livahti Moonan huoneeseen. Moona makasi sängyllään täysissä pukeissa ja tuijotti kattoon.
-Se johtuu stressistä, eikö? Moona kysyi.
-Miltei kaiken voi selittää stressistä johtuvaksi, Kira sanoi kuivasti ja istui sängylle.
Moonalla ja Kiralla oli yhä omat huoneet ukkinsa talossa, joka sijaitsi Kirkkonummella Porkkalanniemessä. Alue oli hiljainen ja täydellinen rauhaa kaipaavalle Artturi Kivikoskelle. Nyt Moona ja Kira nauttivat rauhasta, teini-ikäisinä he olivat olleet tyystin toista mieltä.
-Tarkoitan Casimiria, Moona sanoi ja nousi kyynärpäidensä varaan. -Hän stressaa häistä, hän stressaa siitä murrosta... Miksi en tajunnut soittaa hänelle uudestaan?
-Et olisi saanut häneen yhteyttä. Jos hän on lähtenyt tänään aamuyöstä Berliinistä, niin ethän olisi saanut häneen yhteyttäkään.
Moona vilkaisi äänettömällä ollutta kännykkäänsä. 18 vastaamatonta puhelua, joista 17 oli Casimirilta ja yksi Kerliltä. Hän oli aina ollut huono kännykkänsä kanssa. Se oli yksi harvoja asioita, joista Artturikin oli hänelle aikanaan suuttunut. Hän unohti, hukkasi ja hävitti kännyköitään.
-Onneksi hän sai sentään ukin kiinni, Moona huokaisi.
-Sinäkin olet tavallista hermostuneempi, Kira huomautti. -Vai jätätkö kertomatta minulle jotakin?
Moona virnisti serkulleen.
-Minä tunnen tuon ilmeen! Kira kiljaisi ja heitti Moonaa norsupehmolelulla. -Olet iskenyt silmäsi johonkuhun!
-Höpöhöpö, Moona sanoi ponnettomasti. -Näet sen ilmeen vain peilistäsi joka päivä, joten olet näkevinäsi sitä kaikilla muillakin.
-Älä yritä!
-Mitä Jarkolle kuuluu? En ole nähnyt häntä aikoihin? Moona kysyi.
-Älä vaihda puheenaihetta. Soitin Jarkolle aamulla ja hän lupasi tulla käymään täällä joku päivä, Kira sanoi ja venytteli. -Onneksi meillä on täällä omat huoneet.
-Minä kun ajattelin, että vaihdoit hänet oikeasti Thoriin, Moona virnuili. -Sen verran sujuvasti läjäytit perseesi hänen syliinsä.
-Olen harjoitellut, Kira myönsi. -Mutta en minä Thoria halua. Hänhän on turvamies!
-Olisi ainakin turvaseksiä, Moona huomautti.
Kira siristi silmiään katsoessaan serkkuaan, jonka punertavat hiukset olivat pörrössä ja siniset silmät tuikkivat. Moona alkoi olla ensimmäistä kertaa tänään hyvällä tuulella.
-Olet siis ajatellut sitä, Kira virnuili.
-Mitä?
-Turvaseksiä Thorin kanssa! Kira kiljaisi.
Samassa Moonan huoneen ovi aukesi.

Artturi Kivikoski avasi oven, sillä hän oli varma, että Casimirilta tai Kerliltä oli jotakin unohtunut. Oven takana oli kuitenkin Tyr, joka näytti olevan jonkin rentouttavan tarpeessa.
-Tule sisälle, Artturi kehoitti. -Onko sattunut jotakin?
Thor virnisteli.
-Ei mitään erikoista, Tyr rauhoitteli. -Henkilökohtaisia asioita vain.
-Ahaa, Artturi nyökkäsi ja jätti asian hienotunteisesti silleensä. -Saanko tarjota herroille juotavaa ennen lounasta? Pienet apertiivit?
-Minä en työaikana..., Thor esteli.
-Emme mitään humalaa juo, Artturi sanoi. -Vain pienet tömpsyt ennen ruokaa. Kai Tyrkin jää syömään vaikkei kaiketi vuorosi alakaan vielä?
-Rehellisesti sanottuna minä olisin apertiivin tarpeessa, Tyr myönsi ja niinpä Thorkin huomasi seisovansa olohuoneessa viskilaski kourassaan. Ei kai yksi nyt niin pahaksi ollut? Autollekaan tuskin olisi käyttöä lähitunteina.
-Kuka muuten se isokokoinen kaveri oli? Hän tuli parkkipaikalla minua vastaan, Tyr uteli.
-Hän oli Casimir Smirnov, Moonan sulhanen, Artturi kertoi. -Ja hänen kanssaan oleva vaalea nuori nainen oli Kerli Ilvas, Moonan ja Kiran hyvä ystävä ja Moonan kaaso.
-Hänen kaasonsa? Tyr yskähti ja sai viskiä väärään kurkkuun. -Minä... No. Ei mitään.
-Meidän olisi hyvä tietää keiden kanssa Moona ja Kira ovat tekemisissä, Thor sanoi. -Ja muutenkin olla paremmin perillä heidän toimistaan.
-Tottakai, Artturi myönsi nyökkäillen. -Käykää ihmeessä juttelemassa heidän kanssaan. Ja pyytämässä samalla lounaalle. Sauli tuolta viittoilee, että näyttäisi olevan valmista...

Thor ja Tyr kävelivät rappusia pitkin yläkertaan hitaasti.
-Onko syy vain minussa, vai vaikuttaako tämä perhe täysin kahelilta? Thor henkäisi.
-No jos sinusta on outoa, että sulhanen suutelee kaason kanssa appensa pihalla, niin kyllä, tämä perhe on täysin kaheli.
-Oikeasti? Ei kai? Miten ihmeessä se mies suutelee toista naista, jos hänellä on sellainen nainen kuin Moona? Thor henkäisi.
-No jaa. Aika hermoheikolta heitukalta se vaikuttaa. Ehkä Casimir kaipaa jotain hieman vakaampaa, Tyr mietti.
Miehet eivät ehtineet sen kummoisemmin keskustella asiasta kun he olivatkin jo ensimmäisen huoneen oven takana, joka sattuikin olemaan Moonan huone. Thor koputti oveen varovasti. Ei ääntäkään. Hän koputti toisen kerran hieman kovemmin.
-Mitä nyt?!?! Kuului Kiran vihainen ääni.

Thor avasi oven ja näki kaksi naista istumassa suuren vaaleanpunaisen sängyn päällä. Huone oli täynnä posliininukkeja ja pehmoleluja. Pinkki sohva ja matto näyttivät oudon hempeiltä muutoin mustien huonekalujen keskellä.
-Öh... Tämä onkin aikamoinen...
-Painajainen? Kira ehdotti.
-No ei nyt sentään, ehkä hieman... Thor ryki.
Tyr pudisteli päätään. Vai täysin piloille hemmoteltu heitukka tykkäisi tällaisesta huoneesta. Ei sillä, että siinä oli mitään pahaa, mutta hän ainakin tahtoi naisensa hieman aikuismaisempana.
-Oliko tiellä jotain asiaakin? Moona kysyi samalla kun makoili sängyllä tyynyn kanssa.
-Niin meillä oli ihan virallista asiaa, Tyr ilmoitti.
-Istukaa toki alas. Tuskin haittaa vaikka me makoilemmekin sängyllä, Kira hymyili.
Thorille tuli välähdyksenomaisesti mieleen Kira ja Moona sängyllä alasti ja... Hän pudisteli päätään ja yritti keskittyä taas tehtävään. Hänhän oli täällä virantoimituksessa. Miehet istuutuivat pinkille sohvalle. Tyr karautti kurkkuaan ja otti jonkinlaisen kalenterin esiin.
-Meidän tarvitsisi tietää seuraavan viikon ajalta ainakin kaikki teidän menonne.
-Kaikki menot? Ihan kaikkiko? Kira kysyi toinen kulma kohollaan.
-Ihan kaikki, Tyr vahvisti.
-Entä jos vaikka haluan mennä tapaamaan poikaystävääni..., Kira yritti.
-Kaikki tapaamiset, Tyr ilmoitti.
-Hyvä on! Kira puuskahti.
-Minulla ei ainakaan ole mitään muuta sovittua kuin työ, Moona ilmoitti.
-Moonalla ei ole sosiaalista elämää, Kira irvisti serkulleen
-Onhan minulla sinut, Moona sanoi ja iski Kiralle silmää, joka vain pyöritteli silmiään.
-Noh, minulla on huomenna tapaaminen ensin Essin kanssa, sitten lähden illaksi puistoon picnikille parin muun kaverin kanssa. Keskiviikko meneekin kokonaan kaupoissa juostessa, toivottavasti tykkäätte shoppailusta. Kira virnisti ja jatkoi. -Torstaina sitten onkin mielenkiintoinen päivä, menen kampaajalle, sieltä afrikkalaisiin häihin katsomaan miten hommat sujuu, jonka jälkeen on vielä myöhäinen illallinen Jarkon kanssa, jos olemme vielä yhdessä. Perjantaina on sali, uimahalli, pieni koulutus-seminaari, joka kestää n.6 tuntia ja illalla pitäisi vielä ehtiä katselemaan uutta pukua lauantain häihin, joissa on teemana keskiaika. Sunnuntainan sitten on vapaapäivä.
Kira puuskahti ja heittäytyi sängylle makaamaan.
-Jos luulette, että lähden raahaamaan itseäni Kiran perässä jokaikinen päivä, ei onnistu! Moona huudahti saman tien.
Hän oli tottunut rauhalliseen päivätahtiin. Toki kiireitä oli aina silloin tällöin, mutta ne sentään olivat hänen omiaan eivät jonkun toisen.
-Tuota... Öh. Meidän pitäisi varmaankin puhua tästä viikosta, Thor sanoi ja rapsutti samalla kynällään korvallistaan.
-Ei tässä mitään puhumista ole, tämä on minun viikkoni, Kira ilmoitti ja hymyili edelleen aurinkoisesti. Jonkun oli siis pakko taipua.

Luku 5.4.

-Hetkinen! Kira huudahti. -Moona ei voi mennä vielä kotiin, siellä on paikat sikinsokin, enkä tiedä onko poliisi vielä tutkinut koko paikan läpikotaisin.

-En minä Moonaa olekaan siihen rotanloukkuun viemässä, vaan omakotitaloomme, jonka ostin viikko sitten, vain meitä varten, Casimir hymyili.

-Kulta, emmekö me sopineet, että vasta häiden jälkeen, Moona sanoi hennolla äänellä. 

Casimir oli selkeästi kiihtynyt, eikä hän halunnut suututtaa miestä turhaan.

-No tämä on aikalailla erikoinen tilanne, joten olen sitä mieltä, että et voi jäädä tänne isoisäsi vahdittavaksi. Tarvitset turvallisen paikan, Carsimir ilmoitti.

-Eiköhän Moona ole täälläkin ihan turvassa, Thorin oli pakko huomauttaa.

Casimir jäi tuijottamaan miestä pitkäksi aikaa kunnes hymyili hieman ivallisesti.

-Ja kukas täällä pitää Moonasta huolen? Sinä vai? Eiköhän tuossa ole tarpeeksi vahtimista, Casimir miltei sylkäisi ja osoitti Kiraa.

-Ensinnäkin Kira ei ole mikään tuo, vaan serkkuni. Ja toisekseen..., Moona aloitti mutta hänen lauseensa keskeytyi Artturin tuloon.

-Täällähän ovatkin melkein kaikki koolla, Artturi hymyili kaikille ja antoi karhunhalauksen Casimirille. -Mukavaa nähdä sinuakin, menikö työmatkasi hyvin?

-Paremmin kuin odotin, Casimir hymyili takaisin. -Keskustelimme juuri siitä, mikä olisi paras tapa hoitaa tämä ikävä pieni tapahtuma.

-Aivan. Olenkin huolehtinut jo kaikesta, Artturi huomautti ja viittoi kaikki mukanaan olohuoneen suurille mustille sohville istumaan.

Artturi Kivikoski ei ollut tyhmä mies. Hän ei voinut olla kuulematta aiempaa sananvaihtoa ja ymmärsi mitä Kira ajoi takaa. Casimir ei hyväksyisi Moonan lähellä vierasta miestä, edes turvamiehen roolissa. Artturi tiesi, että Casimir oli luonteeltaan astetta kiivaampi kaveri. Moona ei ollut kysynyt hänen mielipidettään puolison valinnassa, mutta eipä se Artturin tehtävä olisi ollutkaan. Joskus Kivikoski toivoi, että Moona olisi valinnut toisin.

Casimir istahti sohvalle ja veti Moonan miltei syliinsä kietoen hyvin lihaksikkaat käsivartensa Moonan ympärille. Mies vilkaisi Thoria häijysti.

Kira lysähti toiselle sohvalle ja heitti rennosti jalkansa Thorin syliin. Vaalea mies irvisti.

-Jalkasi haisevat.

-Älä ruikuta. Onneksesi sen pyydä sinua hieromaan niitä, Kira virnisti.

Kerli istui Kiran ja Thorin lähellä olevaan nojatuoliin ja ojensi sutkajat säärensä Thorin jalkojen viereen.

-Kerliä kannattaakin varoa, Kira hymyili. -Hän on kaunis, mutta vaarallinen vamppi.

-En sentään kiertopalkinto, Kerli vastasi aurinkoisesti.

Artturi istahti yhteen nojatuoliin ja katsoi vakavana tyttöihin.

-Tutkinta asunnossanne ei tosiaan ole valmistunut vielä. Tekninen tutkinta pyrkii hoitamaan asian mahdollisimman nopeasti, mutta yhdessä päivässsä ei paljoa selviä. Siellä on aikamoinen sotku ja paljon tutkittavaa.

-Miten tällaista saattoi päästä tapahtumaan? Casimir kysyi ja Moona tunsi miehen pulssin kiihtyvän.

-Sitä selvitellään parhaillaan. Asuntoon oli murtauduttu varsin hienovaraisesti, mitään ei ole viety, Artturi selvitti. -Ja kuten sanoin sinulle jo puhelimessa, Casimir, tälle ei mahtanut mitään. Ei kukaan osannut odottaa mitään tällaista.

-Entä jos Moona olisikin ollut kotona? Sitten varmaan keräisimme lusikalla hänen jäännöksiään ja toteaisimme, ettei tällaista osattu odottaa...

-Missäs sinä itse olit? Kira kimmastui. -Jossain liikematkalla. Moona soitti, mutta et kuullut mitään. Olitko edes kiinnostunut? Taisi mielessä olla vain Berliinin pulmuset...

-Lopettakaa! Moona huudahti ja oli nousta Casimirin sylistä, mutta mies ei antanut hänen liikkua senttiäkään. Ote lähinnä tiukkeni.

-Tytöille on määrätty nyt henkivartijat, Artturi sanoi Casimiriin katsoen. -Kaksi naista, jotka saapuvat tänne tänään illalla. Lisäksi tämän asunnon vartiointia on parannettu. Siksi katson asialliseksi, että tytöt asuisivat toistaiseksi täällä. Olemme myös sopineet, että Kira ja Moona pysyttelisivät yhdessä mahdollisimman paljon.

-Eikö olekin kiva? Kira hihkaisi Casimirille.

-Casimir, jos sinulla on esittää parempia vaihtoehtoja, niin kuuntelen mielelläni. Olen vanha, mutta en tyhmä. Pyrin tekemään parhaani, jotta Kira ja Moona olisivat turvassa. Toivon, että sinä edesautat näitä pyrkimyksiä, Artturi puhui vakavasti.

-Ole kiltti kulta, Moona supisi Casimirille ja hiveli tämän käsivartta. -Olen täällä ihan mielelläni. Jo isoisänkin takia..

-On pojalla sylissään tyttönen, muttei mikään hyttynen!

Tyyne Kivikoski oli saapunut olohuoneeseen. Hänellä oli yllään vaaleanpunainen trikooasu, joka oli kuitenkin aavistuksen liian pieni Tyynen rehevälle vartalolle.

-No mutta missä se toinen mies on?

-Mikä toinen mies? Kerli ja Casimir kysyivät yhtä aikaa.

Missä se toinen mies on?

-No se sellainen vaalea pitkätukkainen hampuusi, mummo sanoi ja alkoi rytmikkäästi liikuttaa lanteitaan.

-Mummo, mitä ihmettä sinä teet? Kira huudahti mummolle.

-Tämä on sitä zumbaa. Musiikki korviin ja eikun zumbaamaan! Mummo kiljahteli samalla kun hyppi vasten sohvaa innoissaan.

Kira pudisteli vain päätään. Thor tuijotti mummoa kauhuissaan. Hän ei todellakaan halunnut nähdä vanhaa naista vaaleanpunaisissa trikoissa tansimassa zumbaa naamansa edessä.

-Mummo-rakas, mitä jos menisit liikuntahalliin zumbailemaan, Moona yritti maanitella. 

Artturi Kivikoski ei tuntunut edes huomaavan siskoaan vaan siemaili vaivihkaa ottamaansa viskilasillista.

-Höpö höpö! Zumba on parhaimmillaan joukossa, mummo selitti ja heilutteli suhteellisen kookasta takamustaan Casimirin edessä.

-Moona, voisitko hoitaa mummosi pois edestäni? Casimir murahti.

-Tyyne hyvä, mitä jos menisit hieman lepäämään. Tiedäthän miten liikunta vie sinusta kaiken energian, Artturi sanoi rauhallisella äänellä.

-Selvähän se, minä käyn ensin suihkussa. Ja nuorimies! Minua ei sitten tulla tirkistelemään! Mummo huudahti Casimirille, joka tuijotti lattiaan.

Usein sanottiin, että naisen äidistä tietää, miltä nainen näyttää vanhempana. Casimir todella toivoi, ettei se pitäisi paikkaansa isotätien kohdalla.

-Tyyne on hyvin urheilullinen, hän käy vieläkin joka aamu 10km lenkillä, Moona sanoi selkeästi ylpeänä isotädistään.

Tyyne alkoi tanssia rappusia yläkertaan jossa yksi talon monista kylpyhuoneista sijaitsi.

-No joka tapauksessa, Moona minulla on lista paikoista, joihin voitte polttariporukkanne kanssa mennä ja olen myös laatinut tarkat ohjeet illan etenemisestä, Casimir ilmoitti.

-Hetkinen... Siis Moonan polttarit järjestämme minä ja Kerli, et sinä! Kira puuskahti.

-Tietysti. Casimir hymyili ystävällisesti. -Minähän vain yritän olla kiltti ja säästää teidät suurelta hommalta. Moona ei kaipaa polttareiltaan muuta kuin värikkäitä kuppikakkuja, kermaleivoksia ja kaakaota.

-Anteeksi, mutta kuka sinä olet sanomaan mitä Moonan polttareilla tapahtuu ja mitä ei? Voi tunkea kuppikakkusi sinne missä...

-No niin, Casimir yritti varmastikin vain auttaa, Artturi sovitteli. -Tytöillä tulee olemaan turvamiehet, siis naiset, polttari-iltana. Tytöt eivät varmasti pääse tekemään mitään sopimatonta.

-Hei kyse on polttareista, viimeinen ilta jolloin Moona saa tehdä jotain sopimatonta! Kira melkein huusi.

-Sinä ehkä kuvittelet, että naiset saavat tehdä mitä haluavat ja tekevät itsestään idiootteja miesten silmissä, mutta Moona ei ole sellainen! Casimir huusi takaisin.

-Niin, sillähän ei tietysti ole mitään väliä mitä minä haluan, Moona totesi ja nousi seisomaan. -Minä menen nyt päiväunille.

-Moona rakas minä..., Casimir aloitti mutta sulki suunsa kun Kirakin nousi ylös ja ilmoitti menevänsä myös nukkumaan.

-Olipas tämä varsinainen show, Kerli naurahti ja iski ensin silmää Casimirille, sitten Thorille ja nousi lähteäkseen.

-Odota hetki, minä saatan sinut ovelle, Casimir murahti ja nousi hänkin lähteäkseen. -Artturi, olisin iloinen jos kertoisit Moonalle, että soittaa minulle heti aamulla kun herää. Meillä on vielä paljon keskusteltavaa.

-Voin toki sanoa, mutta en tee päätöksiä tyttöjeni puolesta. Hän soittaa, jos on soittaakseen, Artturi ilmoitti ja osoitti kohteliaasti ovea Casimirille sekä Kerlille.

-Jääkö tuo tänne? Casimir kysyi juuri kun Artturi oli sulkemassa ulko-ovea.

-Kyllä, Thor on melkein perheenjäsen, hän voi jäädä tänne yöksi, Artturi hymyili Casimirille. 

Oli selvää, että kumpikaan miehistä ei pitänyt toisistaan.

-Tulehan nyt Casimir, voit heittää minut kotiin samalla, Kerli kehräsi ovella ja Casimir suostui naisen ehdotukseen.

Ovi sulkeutui ja Thor oli jo valmiina Artturin takana.

-Hitto, luulin jo että tuo äijä käy käsiksi! Thor ilmoitti.

-Casimir on hieman... Krhm kiihkeä mies. Tulistuu helposti. Nuorempana hän oli oikein mukava nuorimies. Varmaan vain stressi häistä saa hänet hieman tuliseksi.

-Niin no... Voi olla. Thor mutisi ja samassa ovikello soi.

Luku 5.3.

Alfa Romeossa vallitsi vaivautunut tunnelma. Thor oli jälleen sysätty takapenkille, ja Moona ja Kira mulkoilivat toisiaan edessä. Kiran kaasujalka painoi raskaana, mutta Thor ei myöntänyt edes itselleen pelkäävänsä. Mies mietti, mikä naisia mahtoi vaivata. Kira oli ärtynyt ja Moona selvästi vihainen. Jollakin tapaa sen täytyi liittyä Moonan häihin, Thor päätteli, vaikka arvasi, että viime aikaiset tapahtumat vaikuttivat myös naisten tunteisiin. Kriisin keskellä ihmiset reagoivat pienempiinkin asioihin voimakkaammin.

Kira teki tiukan jarrutuksen kurvattuaan Kivikosken lukaalin pihaan.

-Moona. Mikä on?

Moona vilkaisi peilin kautta Thoriin.

-Sinä. Ulos, Moona sanoi tiukasti.

Thor aukaisi suunsa väittääkseen vastaan, mutta päätti sitten nousta autosta. Mitäpä asia hänelle kuului.

Thorin paiskattua auton oven kiinni, Moona käänsi kasvonsa raivostuneena Kiraan.

-Oliko sinun ihan pakko?

-Ihan pakko mitä? Kertoa häistäsi?

-Niin. Mitä se kuuluu kenellekään ulkopuoliselle?

-Olisivathan he saaneet tietää sen joka tapauksessa, Kira sanoi hämmästyneenä Moonan reaktiosta. -Viimeistään alle kuukauden kuluttua!

-No se olisi ollut sen ajan murhe se. En pidä siitä, että levittelet asioitani ja...

-Levittelen asioitasi? Kira kiljaisi. -Ovatko hääsi jokin salaisuus? Onhan siitä ollut lehdissäkin, jumalauta!

Autoon laskeutui hiljaisuus.

-Moona... Itketkö sinä?

Kira laski kätensä Moonan olkapäälle. Moona pyyhkäisi nopeasti silmäkulmaansa.

-Se johtuu siitä... Murrosta? Kira kysyi. -Ja jännityksestä?

-Ehkä, Moona mutisi. -Tai sitten...

-Tai sitten mitä? Kira kysyi tiukasti.

-Jutellaan siitä joskus toiste. Ei se ole mitään tärkeää. Mennään jo. Thor näemmä levittelee käsiään tuskastuneen oloisena.

Moona ja Kira nousivat autosta, ja suuntasivat sisälle Thor vanavedessään. Oli lounasaika ja Moonan vatsa kurni nälästä. Hän oli tuskin ehtinyt riisua takkiaan, kun eteishallissa häntä vastaan juoksi mies kiukkuisin katsein.

-Moona! Mitä helvettiä täällä tapahtuu? Mikset ole kertonut minulle mitään?

Mies oli pitkä ja se jaksoi hämmästyttää Moonaa aina uudestaan kaikkien yhteisten vuosien jälkeenkin. Hänen ihonsa oli tummempi kuin Moonan ja juuri nyt hänen tummanruskeat silmänsä olivat lähes mustat kiukusta. Mies vaikutti suorastaan pelottavalta.

-Casimir..., Moona takelteli hiukan hämmentyneenä ja hänen lauseensa katkesi kun Casimir painoi huulensa rajusti Moonan huulille.

Thor kohotti hämmästyneenä kulmiaan ja Kira muljautti silmiään.

-Olin niin huolissani, Casimir henkäisi suudelman loputtua ja ravisteli Moonaa. -Sinun olisi pitänyt lentää välittömästi luokseni Berliiniin, ymmärrätkö?

-Ukki hoiti asian ihan hyvin, Moona sanoi. -Halusin hänen...

-Isoisäsi on vanha mies! Casimir sanoi kulmiaan rypistäen ja puristi Moonaa käsivarresta.

Kira huomasi Thorin käsien puristuvan nyrkkiin ja pyöritti varovasti päätään. Casimir Smirnov oli kiivas mies, seikka johon Moona oli alunperin rakastunutkin.

-Moona ja Kira! Ihana nähdä!

Eteishalliin rynnisti nuori nainen vaaleat hiukset hulmuen. Nainen teki kuitenkin äkkipysähdyksen ja katsahti Thoriin.

-No mutta kukas se tämä on?

Kira vilkaisi nopeasti Thoria ja tarttui häntä sitten kädestä kiinni.

-Thor on uusi poikaystäväni!

-Sinun mikä? Moonalta pääsi, mutta hän sulki suunsa nopeasti nähtyään Casimirin ilmeen. 

Mies oli ollut niin ihana ja lempeä kun he olivat tavanneet. Helposti kiivastuva ja muutoinkin kiihkeä nuorimies. Mutta mitäpä lukiolaiselta voikaan odottaa. Moona oli rakastunut heti, samoin kuin Casimirkin. Mutta jossain vaiheessa, eikä Moona enää edes tiennyt koska, hän oli alkanut pelätä Casimirin kiivautta, hänen mustasukkaisuuttaan ja omistushaluaan. Moona oli ajatellut, että jos hän menisi miehen kanssa naimisiin, kaikki tämä jäisi menneisyyteen ja he olisivat onnellisia. Mutta jostain syystä hän ei enää ollut asiasta niin varma.

-No ohhoh, onpas uros! Melkeinhän tuo on komeampi kuin meidän pikku Casimir, Kerli naurahti ja taputti Casimiria poskelle.

Mies katsoi naista kuin hullua ja vääntäytyi kauemmas.

-Nooh... Thorilla on äärimmäisen fyysinen työ, siinä kasvaa yksi jos toinenkin lihas, Kira naurahti ja läimäytti Thoria takamukselle.

Miehen ilme oli näkemisen arvoinen. Kerlin silmät kapenivat viiruiksi ja hän jäi tuijottamaan Thoria. Kerli oli ollut Moonan hyvä ystävä ala-asteelta asti. He olivat olleet kuin paita ja peppu vielä lukioaikoinakin. Jostain syystä elämä oli vienyt molemmat naiset eri suuntiin, mutta Kerli oli silti suuri osa Moonan elämää ja hän halusi että Kerli tiesi kuinka hän tätä edelleen arvosti. Kaasoksi pyytäminen oli kunnianosoitus hyvälle ystävälle. Olihan Kerli hieman erilainen ja omalaatuinen nainen, lutkaksikin häntä oli kutsuttu. Mutta Moonalle tämä oli aina ollut hyvä ystävä, ja tulisi varmasti olemaankin. Ihmiset jotka elävät pitkään samassa kaupungissa ja käyvät samaa koulua läpi elämän, tulee väkisinkin hyviä ystäviä myös aikuisiässä.

-No niin. Hirmu kiva tavata kaikki, mutta nyt minä vien Moonan kotiin. Tarvitsemme laatuaikaa, eikö niin rakas? Casimir sanoi ja tarttui Moonaa käsivarresta.

Thorin mielestä hieman liiankin tiukkaan, ja alkoi vetää Moonaa ulko-ovelle.