Parin ensimmäisen minuutin jälkeen Moona totesi, ettei voinut suhtautua Marie-Pierreen kovin vakavasti. Mies oli luultavasti stereotypisin homo ikinä.
-Sinä niin sulo hehkuva! Kokeilepa tämä yllesi, Marie-Pierre sanoi ja ojensi Moonalle mustan kynähameen ja vihreän silkkipuseron. Jalassaan Moonalla oli mustat korkokengät.
-Oh! Sinä punainen Marilyn! Pikkupaholainen ja viettelijätär! Marie-Pierre taputti ihastuneena käsiään.
-Tunnen oloni lähinnä sihteeriksi, Moona sanoi hiukan anteeksipyydellen.
-Hmm..., Marie-Pierre naputti miettivänä leukaansa. -Voi olla oikeassa. Riisu kaikki pois.
Moona teki työtä käskettyä. Hän sai seuraavksi sovitettavakseen vihreän kotelomekon.
-Oh! Se on siinä! Miten te sanoa... Det glider in?
Moonaa nauratti, mutta hänen naurunsa lakkasi kun hän näki peilikuvansa. Kotelomekko oli täydellinen. Siinä oli vino leikkaus, joka korosti vyötäröä ja kapeneva helma toi esiin Moonan kehutun takamuksen juuri sopivalla tavalla. Vihreä korosti hänen punaista kiharapilveään ja sinisiä silmiään.
-No jopas! Kira ihasteli serkkuaan. -Tulkaa katsomaan!
Johanna, Adiche, Heini ja Kerli ryntäsivät katsomaan. Tyyne oli sohvalla ja otti pienet päiväunet. Vieno kuorsaus kantautui puheensorinankin ylitse.
-Olet tyrmäävä! Kerli ihasteli ja Adiche nyökytteli.
-Sitten sinä musta otus siellä, Marie-Pierre huuteli ja osoitti Kiraa.
-Otus? Toinen on yön jumalatar ja toinen otus..., Kira jupisi mutta kipitti kiltisti stylistin luokse.
-Uskaltaako kävellä korkea korko?
-Öh... Kaiketi, Kira empi.
-Hyvä. Sinä iso korko jalkaan ja sitten..., Marie-Pierre tarttui Kiraa leuasta ja käänteli tämän päätä. -Turkoosia... Nyt minä tietä!
Kira passitettiin sovitushuoneeseen mustan halterneck-kauluksisen mekon kanssa, jonka helman vekeistä pilkisti turkoosinväriset raidat.
-Marie-Pierre olla uskomaton! Kira hihkaisi ja suikkasi suukon miehen poskelle.
-Varovasti Kira. Aksentti tarttuu, Moona nauroi ja jätti Kerlin Marie-Pierren käsittelyyn.
-Mitäs laitetaan? Kalju, pitkä ja hoikka baarimikko kysyi hymyillen.
-Jotain kirpeää ja makeaa, Moona tilasi.
-Lisää siihen jotakin pinkkiä, Kira täydensi. -Ja laita minulle samaan syssyyn samanlainen.
Naiset saivat drinkkinsä ja he siemailivat niitä tyytyväisinä.
-Moona? Kira kysyi äkkiä. -Haluatko sinä ihan oikeasti naimisiin Casimirin kanssa?
Moona häkeltyi äkillistä ja suorasukaista kysymystä.
-Tietysti.
Kira huomasi Moonan huulilla jälleen sen opetellun hymyn. Ei sellaista tyhjäpäisen onnellista hymyä, joita Kira oli usein morsiamilla nähnyt.
-Onhan minulle tiedossa ihan kiva elämä, Moona selitti. -Casimir tienaa hyvin, meillä on kaunis talo ja... Noh... Eikä sitä nyt tietenkään tässä vaiheessa voi perua. Häät ovat ensi lauantaina!
-Häät voi aina perua, Kira sanoi vakavasti ja katsoi Moonaa tiukasti silmiin.
Moona väisti Kiran katsetta ja siemaisi drinkkiään. Kiraa hiukan hävetti. Toivottavasti hän ei ollut onnistunut pilaamaan Moonan iltaa. Ja kaipa aikuinen nainen tiesi mitä teki.
-Katsokaa! Johanna hihkui ja kipitti kaksikon luo pitkän ja avokaulaisen maximekon helmat hulmuten.
-Ihan sinun näköisesi, Moona nauroi.
-Päästäänkin sitten jo illalliselle, Kira sanoi ja johdatti seurueen pienehköön ja tunnelmalliseen ruokailukabinettiin.
Kokit (hekin komeita miehiä, kuten Kira oli vaatinut) tarjoilivat naisille annokset henkilökohtaisesti. Alkuruokana oli kevyt melonisalaatti, pääruokana suussasulavaa ja mureaa lammasta halloumijuuston kera ja jälkiruoaksi raikas sorbetti.
-En voisi syödä enää muruakaan tai poksahdan, Moona voihkaisi. -Onneksi tämä mekko on tukevan napakkaa materiaalia...
